Pitkä vaellus metsässä

Uuden asuinpaikkani paras puoli on ehdottomasti luonnon läheisyys. Vuodenaikojen vaihtelun huomaa parhaiten, kun seuraa luonnossa tapahtuvia muutoksia läheltä ja säännöllisesti. Eräänä aamuna viime viikolla heräsin oikein kauniiseen, keväiseen auringon paisteeseen. Ajattelin aamukahvia juodessani, että tänään ainoa oikea tapa viettää päivä on tehdä vaellusretki läheiseen metsään.

Leipä miehen tiellä pitää

Ajatuksenani oli viettää koko päivä kävelyllä metsässä. Ajattelin tappaa monta kärpästä yhdellä iskulla: saisin liikuntaa ja raitista ulkoilmaa, mutta voisin samalla myös kuvailla maisemia blogibanneria silmällä pitäen. Koska en välitä makkarasta kovinkaan paljon, se ei sopinut evääksi retkelleni. Päätin tehdä tuhdit voileivät ja keittää kahvia termospulloon. Pakkasin kananmunavoileivät ja termospullon reppuun. Sivutaskuun otin vielä mukaan suosikkimyslipatukkani tuomaan lisää energiaa.

Varusteet kuntoon

Vaellus- tai patikkaretkelle lähdettäessä varusteet ovat erittäin tärkeässä roolissa. Ensinnäkin kenkien täytyy olla tukevat ja hiertämättömät. Hyviä ominaisuuksia jalkineille ovat myös keveys, hengittävyys ja vedenpitävyys. Itselläni ei vielä ole varrellisia vaelluskenkiä, mutta sellaiset aio kyllä hankkia. Asiansa ajoivat kuitenkin myös vedenpitävät lenkkarini. Sää oli kuiva, joten tavallisetkin lenkkarit olisivat varmasti riittäneet. Metsässä maasto on usein kosteampaa, kuin muualla. Varrellisten kenkien etuna olisi se, että myös nilkat pysyvät kuivina, jos maastossa osuu eteen jokin yllättävä kosteikko.

Pysähtyminen luonnon hiljaisuuteen

Lähimetsäni sijaitsee kotitieni toisella puolella. Kotioveltani on siis matkaa vain joitakin kymmeniä askeleita ja ollaan ihanan ja tunnelmallisen metsän reunalla. Hymyssä suin lähdin kulkemaan reppu selässä. Linnut ovat jo alkaneet laulella kevätlaulujaan. Maa on sulaa ja jos pysähtyy katsomaan tarkasti, ensimmäiset hyönteisetkin ovat jo heränneet horroksesta. Sanottavaa on sekin, että hyttyset nukkuvat edelleen eivätkä häirinneet vielä ollenkaan. Puut ovat valmiina uuteen kasvukauteen.

Tuntuu, että oikeastaan kaikki kasvit oikein kurkottelevat taivasta kohden ja odottavat auringon voimaannuttavia säteitä. Kävelin rauhalliseen tahtiin metsän halki ja ihastelin luonnon kauneutta. Miten moninaiset kuviot ovatkaan puiden rungoissa tai kallion pinnassa. Ja itse koen, että luonnon kauneutta on vaikea sanoin tai kuvin tallentaa. Yritin silti välillä ja koin, että otokseni olivat kelvollisia. Näette niitä tämän tekstin kuvituksena.

Metsässä on helppo hengittää. Tunnelma on rauhoittava ja se pakottaa pysähtymään. Keväällä on mahtavaa seurata kasvun eri vaiheita, aika alkaa kasvattaa kasviksia kotipuutarhassa ja seurata sadon etenemistä läpi kesän. Metsä on kuitenkin minusta parhaimmillaan syksyllä, jolloin marjat ja sienet kypsyvät. Mutta metsässä kannattaa kuitenkin käydä läpi kesän. Siten voi esimerkiksi valmiiksi etsiä hyvät marjapaikat, kun on koko kesän seurannut sadon kehittymistä aina kukinnasta asti.

Itselleni tämä on tänä vuonna tärkeä toimenpide, sillä metsä on minulle uusi. On siis lähdettävä vaeltamaan useammankin kerran kesän aikana, jotta näen, missä ovat parhaat marja- ja sienimaastot.