Entinen kaupunkilainen muuttaa maalle – tietoja minusta

Blogissani seurataan uutta elämääni maaseutumaisessa pienessä kylässä, Mämmenkylässä, Äänekoskella. En ole palannut juurilleni maaseudulle, kuten jotkut tekevät. Halusin vain pois kiireisestä elämästäni Helsingissä. Työni pystyn hoitamaan pääosin etätöinä omasta työhuoneestani käsin. Olen saavuttanut Mämmenkylässä sen mielenrauhan, jota tulin etsimään.

Aikaisemmin asuin pienessä yksiössä Helsingissä. Neljä seinää ympärilläni ja ainainen asfalttiviidakko alkoi ahdistaa. Halusin kovasti muutosta. Suunnittelin muuttoa maaseudulle jo pitkän aikaa, mutten uskaltanut tehdä mitään asian eteen. Sitten täyttäessäni kolmekymmentä, ryhdyin kelaamaan elämääni taaksepäin. Mietin, haluanko jatkaa näin. Ja vastaus oli EI, en halua. Haluan sen kliseisen ”oman pihan ja perunamaan”.

Oman kodin etsiminen

Kun olin tehnyt päätöksen elämäni muuttamisesta, alkoi prosessin vaikein vaihe. Koska olen kotoisin Helsingistä, minulla ei ollut kotitilaa, johon palata Myös sukuni on pääosin pääkaupunkiseudulta, joten sukujuurenikaan eivät ohjanneet minua mihinkään. Lähdinkin kartoittamaan uutta asuinpaikkaani omien tarpeiden kautta.

Halusin oman talon ja oman pihan. Koska olin tottunut asumaan yksiössä, pienikin talo riittäisi. Toinen määrittävä tekijä muodostui sijainnista. Suunnittelin jo aikaisemmin jättäväni työtehtävin mainostoimiston AD:nä ja ryhtyväni bloggariksi, jos joku miettii kuinka ansaitsen toimeentuloni. Vaikka pystynkin hoitamaan työni pääosin etänä, joskus on palattava Helsinkiin tapaamaan kollegoita ja yhteistyökumppaneita – perhettä ja ystäviä unohtamatta. Uuteen kotiini täytyi siis johtaa hyvät tiet.

Monien mutkien kautta päädyin kesälomalle Keiteleen rannalle. Olin tosin Jyväskylässä, mutta idea lähti kuitenkin tuolta kesälomareissulta. Jos kerran olen muuttamassa ja etsimässä omaa taloa, voisin yhtä hyvin yhdistää mökkielämän ja omakotitaloasumisen. Päätin etsiä asunnon järven rannalta. Pitkänlinjan harrasteuimarina pulahtaminen aamulla omasta rannasta uimaan kuulosti erittäin houkuttelevalta. Ja sitähän se toki aika ajoin onkin. Tuolloin en tosin tiennyt, miten paljon hommaa oman rannan hoitamisessa on!

Ensikohtaaminen Talon kanssa

Eräänä sunnuntaina huomasin yhden myytävän talon Äänekoskella, aivan Nelostien kupeessa. Talon väri oli valkoinen ja se muistutti rintamamiestaloa. Omaa rantaviivaakin löytyi ja lahoava puusauna. Kaadoin loput kahvini termosmukiin ja lähdin siltä istumalta ajamaan kohti Äänekoskea.

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja seuraavalla viikolla jätin tarjoukseni. Talo oli heti tyhjillään, joten ei muuta kuin kamat laatikoihin ja vuokrakämpän avainten luovutusta kohti.

Miten elämäni on muuttunut

Aikaisemmin heräsin kuudelta ja suuntasin kuntosalille. Kuntosalilta jo vilkastuneille kaduille hengittämään asfaltin tuoksua. Lounas lähikuppilassa. Lisää töitä ja ehkä ylitöitä. Kotiin raahauduin viiden ja kuuden välillä iltapäivällä ja sitten ehkä vielä istumaan iltaa jonnekin tai katsomaan televisiota. Joinakin iltoina ulkoilemaan tai uimaan.

Nykyisin aloitan aamuni hitaammin. Keitän kahvit ja luen sähköpostit sekä lehdet. Keittelen puuroa samalla, kun päivitän päivän töiden tärkeysjärjestystä – onko tänään kuvauspäivä vai kirjoittaisinko jotain?. Joskus suuntaan lähikaupalle jo aamusta, toisinaan lounasaikaan. Työpäiväni jaksottuu pienempiin pätkiin ja mielenkiinto töitä kohtaan pysyy yllä, koska taukoja on riittävästi.

Myös ympärillä vallitseva hiljaisuus ruokkii luovuuttani. Elämäni on rauhoittunut ja hidastunut. Olen tästä erittäin onnellinen.